maanantai 23. joulukuuta 2013

Valtio rekrytoi miljoonilla

Pienen lapsen ensimmäinen ”minä itse” -itsenäistymiskausi herää varhaisessa leikki-iässä. Jossain vaiheessa lapsi kuitenkin oppii, että joitain asioita on parempi antaa muiden hoidettavaksi, koska se on yksinkertaisesti järkevää.

Suomen valtio elää yhä uhmaikäänsä. Nyt se investoi uuteen, mittavaan IT-projektiin. Jälleen kerran herää kysymys, onko projekti suunniteltu oikein ja onko valittu tapa rakentaa uusi rekrytointijärjestelmä järkevä. Tavoitteena on modernisoida palvelu ja varmistaa sen toimivuus. Projektin tarkasta hinnasta ei ole vielä selvyyttä, ei myöskään palvelun toteuttajasta.

Projektin tarkoitus on sinällään hyvä. Vanha Heli-rekrytointijärjestelmä saa jäädä historiaan, tilalle halutaan uutta ja parempaa. Tehokkaat rekrytointijärjestelmät säästävät aikaa, rahaa ja vaivaa. Mutta kuka on määritellyt tarkat tavoitteet hintavalle uudistusprojektille? Onko projektille asetettu tarkat kriteerit, joilla onnistumista voidaan mitata? Mistä tiedetään, että ollaan menossa oikeaan suuntaan?

Järjestelmän on määrä olla käytössä vuonna 2014. Tällä hetkellä selvitetään kustannustehokkainta vaihtoehtoa. Palveluntarjoajan on määrä ottaa haltuunsa järjestelmän kokonaisuus ja vastata sen toiminnasta. Tavoitteena on saada kustannukset alas noin neljänneksellä:
Valtiokonttorin palvelupäällikkö Mika Kaukosen mukaan uuden järjestelmän pitäisi tulla halvemmaksi kuin nykyinen Heli, joka kustantaa valtiolle noin 1–1,5 miljoonaa euroa vuositasolla. Pyrkimyksenä on painaa kustannuksia alas noin 25 prosenttia. 
Riittääkö se?

Olisi hienoa, jos viimein tehtäisiin täysin läpinäkyvä, julkisen sektorin IT-projekti. Ja mietittäisiin toden teolla, mikä on kustannustehokkain, toimivin vaihtoehto, pitkällä tähtäimellä huomioiden myös teknologian kehittyminen tulevaisuudessa. Heli-järjestelmän hankintahintaahan ei ole tiedossa. Tarjolla on myös valmiita, jo olemassa olevia ja tehokkaita rekrytointijärjestelmiä, jotka eivät maksa maltaita. Valtio voi satsata rahaa tehokkaaseen rekrytointiin muutoinkin kuin aloittamalla uuden mittavan uudistushankkeen.

Sitä paitsi tähänastisten valtion IT-hankkeiden menestys ei huimaa päätä. Virheistä voi myös oppia. Vanha Heli maksaa noin 1,5 miljoonaa vuodessa, kun tyypillinen rekrytointijärjestelmä maksaa vain promilleja siitä. Pelkästään suunnittelukustannuksissa säästämällä saisi jo valmiin rekrytointijärjestelmän vuosiksi.

Kustannussäästöjä syntyy volyymituotannolla. Esimerkiksi terveyspalveluiden tulisi kuulua kunnille. Sitä vastoin spesifi IT-palvelu (kuten rekrytointijärjestelmä), on järkevää ulkoistaa, koska yksityisyritys tekee palvelua globaaleilla markkinoilla ja pystyy siten tarjoamaan rekrytointijärjestelmän edullisemmin.

Photo courtesy of Mikko Nieminen


Lue lisää:

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Läpinäkyvää osaamista

Onko Suomessa oikesti pulaa osaajista? Suomi on pullollaan osaajia, joista osalla on mielekästä työtä, osalla ei. Jos IT-osaajien kohdalla osaajat ja ostajat eivät kohtaa, on syytä olettaa, että monella muulla alalla tilanne on aivan sama. Nykyään teemme ostopäätöksen käyden läpi eri vaihtoehtoja. Kun on kyse osaamisen ostamisesta, tulemme kuitenkin vaivaantuneiksi: mistä tiedän, että tämä osaaja oikeasti osaa tai osaa mieluiten?

Asiantuntijatyölle tarvitaan markkinapaikka, joka sallii läpinäkyvyyden: osaaja kertoo tiedoistaan ja taidoistaan, aikaisemmasta työkokemuksestaan ja mahdollisesti myös toivetyöstään. Ostaja taas kertoo, mitä on hakemassa, millaiseen tehtävään ja mitä erityisominaisuuksia työntekijältä toivotaan. Sekä asiantuntijaa että ostajaa auttamassa on koko IT-yhteisö: kyseessä on kollektiivinen oppimis- ja rekrytointiverkosto, jossa jokainen tekee omasta tietotaidostaan mahdollisimman läpiäkyvää.


Photo courtesy of Mikko Nieminen

Muutkin kuin IT-ala hyötyisivät vastaavanlaisesta yhteisöstä. Muilta osaajilta oppiminen on merkittävin tapa oppia ja kasvaa asiantuntijaksi. Tiedon jakaminen mahdollistaa sen eteenpäin viemisen, kun kokemus ja uudet ideat löytävät keskusteluissa oikeanlaiset toteutustavat.