Valtio rekrytoi miljoonilla

Pienen lapsen ensimmäinen ”minä itse” -itsenäistymiskausi herää varhaisessa leikki-iässä. Jossain vaiheessa lapsi kuitenkin oppii, että joitain asioita on parempi antaa muiden hoidettavaksi, koska se on yksinkertaisesti järkevää.

Suomen valtio elää yhä uhmaikäänsä. Nyt se investoi uuteen, mittavaan IT-projektiin. Jälleen kerran herää kysymys, onko projekti suunniteltu oikein ja onko valittu tapa rakentaa uusi rekrytointijärjestelmä järkevä. Tavoitteena on modernisoida palvelu ja varmistaa sen toimivuus. Projektin tarkasta hinnasta ei ole vielä selvyyttä, ei myöskään palvelun toteuttajasta.

Projektin tarkoitus on sinällään hyvä. Vanha Heli-rekrytointijärjestelmä saa jäädä historiaan, tilalle halutaan uutta ja parempaa. Tehokkaat rekrytointijärjestelmät säästävät aikaa, rahaa ja vaivaa. Mutta kuka on määritellyt tarkat tavoitteet hintavalle uudistusprojektille? Onko projektille asetettu tarkat kriteerit, joilla onnistumista voidaan mitata? Mistä tiedetään, että ollaan menossa oikeaan suuntaan?

Järjestelmän on määrä olla käytössä vuonna 2014. Tällä hetkellä selvitetään kustannustehokkainta vaihtoehtoa. Palveluntarjoajan on määrä ottaa haltuunsa järjestelmän kokonaisuus ja vastata sen toiminnasta. Tavoitteena on saada kustannukset alas noin neljänneksellä:

Valtiokonttorin palvelupäällikkö Mika Kaukosen mukaan uuden järjestelmän pitäisi tulla halvemmaksi kuin nykyinen Heli, joka kustantaa valtiolle noin 1–1,5 miljoonaa euroa vuositasolla. Pyrkimyksenä on painaa kustannuksia alas noin 25 prosenttia. 

Riittääkö se?

Olisi hienoa, jos viimein tehtäisiin täysin läpinäkyvä, julkisen sektorin IT-projekti. Ja mietittäisiin toden teolla, mikä on kustannustehokkain, toimivin vaihtoehto, pitkällä tähtäimellä huomioiden myös teknologian kehittyminen tulevaisuudessa. Heli-järjestelmän hankintahintaahan ei ole tiedossa. Tarjolla on myös valmiita, jo olemassa olevia ja tehokkaita rekrytointijärjestelmiä, jotka eivät maksa maltaita. Valtio voi satsata rahaa tehokkaaseen rekrytointiin muutoinkin kuin aloittamalla uuden mittavan uudistushankkeen.

Sitä paitsi tähänastisten valtion IT-hankkeiden menestys ei huimaa päätä. Virheistä voi myös oppia. Vanha Heli maksaa noin 1,5 miljoonaa vuodessa, kun tyypillinen rekrytointijärjestelmä maksaa vain promilleja siitä. Pelkästään suunnittelukustannuksissa säästämällä saisi jo valmiin rekrytointijärjestelmän vuosiksi.

Kustannussäästöjä syntyy volyymituotannolla. Esimerkiksi terveyspalveluiden tulisi kuulua kunnille. Sitä vastoin spesifi IT-palvelu (kuten rekrytointijärjestelmä), on järkevää ulkoistaa, koska yksityisyritys tekee palvelua globaaleilla markkinoilla ja pystyy siten tarjoamaan rekrytointijärjestelmän edullisemmin.

Photo courtesy of Mikko Nieminen


Lue lisää:

• http://www.tietoviikko.fi/kaikki_uutiset/valtio+hylkaa+helin++rekrytointijarjestelma+uusiksi/a812572
• http://www.businessopas.fi/henkilosto/valtionhallinnon-rekrytointiprosessi-siirtyy-uuteen-jarjestelmaan

Läpinäkyvää osaamista

Onko Suomessa oikesti pulaa osaajista? Suomi on pullollaan osaajia, joista osalla on mielekästä työtä, osalla ei. Jos IT-osaajien kohdalla osaajat ja ostajat eivät kohtaa, on syytä olettaa, että monella muulla alalla tilanne on aivan sama. Nykyään teemme ostopäätöksen käyden läpi eri vaihtoehtoja. Kun on kyse osaamisen ostamisesta, tulemme kuitenkin vaivaantuneiksi: mistä tiedän, että tämä osaaja oikeasti osaa tai osaa mieluiten?

Asiantuntijatyölle tarvitaan markkinapaikka, joka sallii läpinäkyvyyden: osaaja kertoo tiedoistaan ja taidoistaan, aikaisemmasta työkokemuksestaan ja mahdollisesti myös toivetyöstään. Ostaja taas kertoo, mitä on hakemassa, millaiseen tehtävään ja mitä erityisominaisuuksia työntekijältä toivotaan. Sekä asiantuntijaa että ostajaa auttamassa on koko IT-yhteisö: kyseessä on kollektiivinen oppimis- ja rekrytointiverkosto, jossa jokainen tekee omasta tietotaidostaan mahdollisimman läpiäkyvää.

Photo courtesy of Mikko Nieminen

Muutkin kuin IT-ala hyötyisivät vastaavanlaisesta yhteisöstä. Muilta osaajilta oppiminen on merkittävin tapa oppia ja kasvaa asiantuntijaksi. Tiedon jakaminen mahdollistaa sen eteenpäin viemisen, kun kokemus ja uudet ideat löytävät keskusteluissa oikeanlaiset toteutustavat.

Kuntien peruspalvelujen ulkoistaminen on lakkautettava

Valtio ymmärsi aikanaan, ettei voi ulkoistaa vakuutuksiaan. Syy: vakuutettava volyymi on suurempi kuin yhdenkään vakuutusyhtiön. Valtio voi saavuttaa mittakaavaedun vain vastaamalla vahingoista itse.

Yritykset ymmärtävät, että liiketoimintakriittisiä, kilpailuedun kannalta tärkeitä osa-alueita ei voi ulkoistaa. Muuten liiketoiminta siirtyy ulkopuolelle. Liiketoiminnan ulkoistamisen yhteydessä siirtyy myös mittakaavaetu ulkoistuspalvelun tuottajalle – tällä ei ole merkitystä, ellei kyse ole yrityksen ydintoiminnasta.

Mitä on hampurilaisravintolan liiketoiminta, jos se ostaa hampurilaiset alihankintana? Miksi kunnat eivät ymmärrä, ettei kriittisiä osa-alueita tule ulkoistaa? Vai ovatko ne korruptoituneita hyväveliverkostoja? Mitä on kunnan palvelutoiminta, jos se ostaa tarjoamansa palvelut alihankintana? Sen lisäksi, että terveyspalvelualan alihankintayritykset kiikuttavat voittonsa veroparatiiseihin, ne nipistävät voitonnälässään herkästi hallintokuluista, jolloin laatu laskee. Yhtälössä häviävät siis veronmaksajat sekä maksajina että palvelun käyttäjinä.

Briteissä ja Ruotsissa ulkoistamisen kääntöpuolet ovatkin jo tulleet selviksi. Peruspalveluja, kuten jätehuolto ja terveyspavelut, on osittain ulkoistettu, ja tuloksena on säästöjen sijaan kustannusten raju kasvu. Kilpailutus on johtanut siihen, että hinnoittelu on yritysten vallassa, kun tarpeeksi ison volyymin omaavia palveluntarjoajia ei ole monta. Siksi vuodesta 1997 alkaen brittitaloudet ovat joutuneet kärsimään yli 80 % nousseesta kunnallisverosta. Toivottavaksi jää, etteivät Suomen kunnat seuraa perässä suohon. Ruotsissa tulee 2013 voimaan laki, joka yrittää estää tuettujen voittojen siirtämistä veroparatiiseihin. Eiköhän siitäkin joku porsaanreikä löydy, koska musta aukko on itse ulkoistaminen - joka pitäisi tukkia.

Kyse on siitä, mikä on edullisin tapa tuottaa paras mahdollinen palvelu. Hoitajaminimeissä keskustellaan siitä onko hoitajia oltava 0,5 vai 0,7 per vanhus. Jos kunta tuottaa itse omat hoivapalvelunsa, samoilla kustannuksilla saadaankin kenties 0,8 hoitajaa.

Palvelun hintahan koostuu työntekijöiden palkkakuluista, hallintokuluista ja tietenkin yrityksen voitosta. Jos kunta tuottaa palvelun niin yrityksen voitto ”säästetään” ja se voidaan käyttää edelleen palveluiden tuottamiseen. Nyt yrityksen voitto katoaa ulkoistamisen myötä yksityisen yrityksen omistajille, joissain tapauksessa veroparatiiseihin. Kuntien tulisikin perustaa enemmän yhteispalveluyrityksiä kuten Seure ja Tiera, jotka tuottavat hoivapalvelut ilman, että veronmaksajien rahat katoavat merten taakse. Yksityiseltä yritykseltä ostamalla voi vain hävitä. Tavalla jos toisellakin.    

Ulkoistamispelleilyn sijaan, kuntien tulisi perustaa voittoa tavoittelemattomia yhteispalveluyrityksiä kuten Seure ja Tiera jotka sitten tuottaisivat terveyspalvelut ilman, että veronmaksajien rahat katoavat veroparatiisehiin. Tosin näidenkin osalta täytyy varmistaa, että ne eivät sorru laiskan henkilöstöjohtajan tavoin alihankintaan.

• http://www.avoinministerio.fi/ideat/265-kuntien-peruspalvelujen-ulkoistaminen-on-lakkautettava

Photo courtesy of Mikko Nieminen