Suomesssa juhlittiin ankarasti alkuviikosta. Maailmanmestaruus sekoitti muidenkin kuin urheiluhullujen arkirytmin. Voitosta hurmioituneet roikkuivat lyhtypylväissä, kiipesivät rakennusten katoille ja pukeutuivat naamiaisasuihin. Ja juhlia seurasi tietysti kansallinen krapula, tai paremminkin häpeä. Olihan sopimatonta, että itse juhlakaluista moni oli kännissä.
Jos suomalaisten ryyppäämisestä halutaan puhua, ei maailmanmestaruuden voittojuhla ole paras ajankohta aloittaa rakentavaa keskustelua alkoholinkäytön vaaroista. Tekopyhän koko keskustelusta tekee juuri ajoitus. Jälkiviisautta. On huonoa johtamista ja typerää kritisoida ihmisiä silloin, kun on saavutettu jotain hienoa. Valistamisen hetki on erotettava syyllistämisestä. Toisaalta tämä on juuri oikea hetki johtajille oppia omista virheistään.
Kun joku tekee virheen, oli se sitten julkisuudessa romahtamalla naamalleen maahan tai työpaikalla tekemällä hölmöyksiä, ei jälkikäteen asian vatvominen auta. Pahimmillaan tuloksena on katkeruus ja kapinahenki. Jos halutaan vaikuttaa ihmisten käytökseen, on heidät saatava uskomaan muutoksen tarpeellisuuteen. Ja sellainen valistustyö tapahtuu kulisseissa, ketään nolaamatta. Kiekkoleijonien lievä törttöily kertoo enemmän suomalaisten alkoholinkäytöstä yleensä kuin pelaajien kömpelyydestä median edessä. Puikaamme syytä, ei seurausta.
Onnea mestareille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti